May 30th, 2010
Riksförbundet Finska Krigsbarn:n sihteeri Rosnell kirjoittaa Hesarin (HS 30.5.2010) mielipidepalstalla isyyslain aikarajan poistamisen puolesta.
Äiti oli kertonut lapselleen isän kuolleen sodassa, mitä todellisuudessa ei ollut tapahtunut. Eli äiti oli valehdellut lapselleen lähes 70 vuotta. Lapselle oli paljastunut äidin kuoleman jälkeen hänen mahdollisen isänsä henkilöllisyys ja se, että mahdollinen isä oli yhä elossa.
Mahdollinen isä oli 98-vuotias ja aluksi kielsi isyytensä ja dna-testin. Rosnell sai suostuteltua miehen dna-testiin ja testin tuloksen perusteella 98-vuotias on 99,99 prosentin todennäköisyydellä biologinen isä. Testin jälkeen Rosnell kirjoittaa miehen hyväksyneen asian ja olevan onnellinen siitä, että hänellä on tytär ja lapsenlapsi. Onkohan miehellä muita lapsia, miten he suhtautuvat uuteen sisarpuoleen? Kukaan heistä ei ole ollut tietoinen Ritvasta ennen tätä. Eli mieheltä on salattu hänen isyytensä.
Miksi Rosnell syyllistää miehiä tällaisissa tapauksissa, joissa naiset salaavat mieheltä isyyden, kirjoittamalla ” Minusta tuntuu, että tuon pykälän tarkoitus on vain suojata sellaisia miehiä, jotka nauttivat lapsen tekemisestä, mutta eivät halua ottaa vastuuta tästä huvista.” Miehellähän ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa tietoisesti harrastaa hupia ja kieltää vastuunsa. Ilmeisesti myös Rosnell päättelee huvin olevan vain ja ainoastaan miesten halu, naisilla on aina tarkoitus harrastaa seksiä suvun jatkaminen mielessään. Naiset ovat näissä asioissa totaalisen tahdottomia ja alistettavissa? Tiedä vaikka äiti olisi ollut se joka on vongannut tilalla pyörivää komiaa miestä? Mene ja tiedä, ei kannattaisi yleistää. Mutta kirjoitus osoittaa vahvaa ennakkoasennetta, joka on aika yleisesti vallalla yhteiskunnassamme. Olisi mielenkiintoista tietää miksi. Tässä tapauksessa päätös on vain ja ainoastaan ollut äidin, siitä on turha syyllistää isää, joka on tiennyt asiasta vasta lähes 70 vuoden kuluttua.
Elatus- ja perimiskysymykset pitää muuttaa laissa siten, että vastuut menevät yksissä päättämisen kanssa. Kuka on asiasta tietoinen ja tekee päätöksen, kantaa myös vastuun jatkossa.
Linkki mielipidekirjoitukseen:
Posted in Uncategorized | No Comments »
January 3rd, 2010
Kysyin vakuutusyhtiöltä onko mukana matkustavat lapseni vakuutettuina minun vakuutuksessani, vastaus oli, että on. Hain korvauksia, eivät olleetkaan, koska osoite ei ole minun luona vaan lähivanhemman. Tällaisessakin tilanteessa etävanhempi joutuu ottamaan kalliit vakuutukset erikseen jotta lapset olisivat vakuutettuina matkoilla. Lähivanhemman vakuutukseen sisältyvät automaattisesti.
Tähän tarvitaan lainmuutos jotta lapsilla voi olla kaksi samoilla edellytyksillä vanhemmuuttaan hoitavaa vanhempaa. Tai vähintääkin vakuutusyhtiöiden vastaantulo vakuutussääntöjen muutoksella.
Tarkistakaapa etävanhemmat koti-, yms. vakuutukset mitä vakuutusyhtiön pykälät sanovat. Kannattaa vielä kysyä sähköpostilla kirjallisestai ja tallentaa vastaus, ainakin mikäli on positiivinen “korvataan, korvataan”.
MasterCardin ja Visan Gold korteissa on sentään vakuutettuja lueteltaessa ajateltu nyky-yhteiskunnan eri perhekoostumuksia:
“2. Vakuutetut ja edunsaajat
Vakuutettuja ovat vähintään 16-vuotiaat ja alle 79-vuotiaat
Nordean MasterCard Gold ja Visa Gold -kortinhaltijat. Vakuutettuja
ovat myös vähintään 16-vuotias ja alle 79-vuotias
vakuutetun kortinhaltijan mukana matkustava puoliso ja avopuoliso
sekä alle 22-vuotiaat lapset, lapsenlapset, lapsipuolet
ja otto- ja kasvattilapset silloin, kun he asuvat samassa taloudessa
kuin kortinhaltija sekä kortinhaltijan lapset, jotka asuvat
toisen vanhemman kanssa matkustaessaan kortinhaltijan kanssa.
Täysipäiväisesti opiskelevat, omassa taloudessaan asuvat,
alle 22-vuotiaat lapset ja lapsenlapset ovat myös vakuutettuja
silloin, kun he matkustavat yhdessä kortinhaltijan kanssa.”
Posted in Uncategorized | No Comments »
December 5th, 2009
Yleisradion toimittajat lähtivät tekemään juttua naiskansanedustajan puheiden perusteella. Nainen oli närkästynyt ja ilmeisesti koki itsensä häväiskyksi kun mieskansanedustaja oli ehdottanut seksiä. Voi voi, toki ehdotuksen on voinut tehdä monella eri tavalla. Mutta eikö periaatteessa se, että herättää vastakkaisessa sukupuolessa jonkinlaista värinää pitäisi olla hyvä asia? Kieltäminenkin tulisi tehdä tahdikkaasti. Jahtaaminen ja ahdistelu toistuvasti on sitten jo ihan eri juttu.
Miten me suomalaiset lisäännymme jos emme koskaan käy keskustelua seksuaaliseen aktiin ryhtymisestä? Vai olemmeko me suomalaiset niin tuppisuu kansaa, ettei puhua voi eikä saa? Eli ruvetaan aukomaan partnerin pöksyjä ja kun kerran puhua ei saa, niin täytyy lyödä lättyyn, toivottavasti siitä sitten toinen huomaa, että nyt tulisi lopettaa?
Auttaisiko yleisemminkin kaikkien suhtautuminen vähemmän vakavasti tähän elämään ja elämiseen. Nykyään kaikkeen kanssakäymiseen suhtaudutaan liikaa omaa yksityisyyttä loukkaavasti, suurin osa menisi varmaan aivan normaalin kanssakäymisen ja keskustelun piikkiin.
Puhukaa, pariutukaa.
Posted in Uncategorized | No Comments »
November 29th, 2009
Televisiosta tuli jokin aika sitten elokuva “Muiden elämä”, se on elokuva viimeisiään vetävästä Itä-Saksasta ja siellä valtaa pyörittävästä organisaatiosta Stasista. Elokuvaa katsoessani tuli mieleen meilläkin televisiossa pyörivä “tosi-tv” sarja BB. Asetelmat ovat vaan toisinpäin. Stasi valvoi pienestä isoon, BB:ssä isosta pieneen. Mikä tuollaisessa järjestetyssä laboratoriossa kiinnostaa niin paljon pientä ihmistä?
Olisipa Saksan BB:n katsojista tilastot kuinka paljon eri ammatinharjoittajat katvovat BB:tä. Veikkaan, että Stasin urkkijoista ja ilmiantajista keskimäärin suurempi osa katsoo.
Nyt kannatta pistää mieleen ketkä tuttavat katsovat BB:tä, siitä voi päätellä, että heitä kiinnostavat muiden asiat omia asioita keskimääräistä enemmän.
Katsokaa BB:tä kun vielä voitte, te joissa asuu pieni Stasin urkkija.
Posted in Yhteiskunta | No Comments »
November 29th, 2009
Mediassa on paljon puhuttu yhteiskunnan väkivaltaisuudesta ja Sofi Oksanen lisäsi oman panoksensa mukaan. Suomalaisten miesten väkivalta on ollut tunnettua tilastollisesti jo kauan. Siinä ei liene tapahtunut muutoksia hyvään tai huonoon suuntaan pitkään aikaan. Väkivalta ei ole hyväksyttävää, mutta niin kauan sitä on kun on ihmisiäkin. Aina joku turvautuu väkivaltaan kun kokee jäävänsä alakynteen.
Miksi suomalainen mies turvautuu väkivaltaan? Ainahan on paljon yksittäisiä syitä. Yksi keino vähentää fyysistä väkivaltaa olisi suhtautua yhtä tuomitsevasti henkiseen väkivaltaan joka on suurelta osin naisten hallussa. Jos toinen ihminen käyttää henkistä väkivaltaa ja halveksuu sekä alentaa toista ja toinen ei pysty tai osaa vastata samalla mitalla sanallisesti, silloin on luonnollista tarttua muihin keinoihin.
Miksi toinen sitten ei osaa lopettaa ajoissa ja lähteä pois suhteesta jos toisesta ei ole mihinkään, miksi täytyy jäädä suhteeseen halveksumansa ihmisen kanssa? Lähtekää hyvät ihmiset pois huonosta suhteesta, molempien itsetunto säilyy paremmin.
Jos mies menee jonnekin valittamaan henkisestä väkivallasta, voi vastauksena olla ettetkö itse saa asiaa hoidettua – saa, lyömällä.
Jos vaikka halua olisikin mennä parantamaan suhdetta terapiaan, tuskin pääsee. Eron jälkeen on varattu enemmän terapiapaikkoja kuin suhteen aikaiseen terapiaan, ehkä tässäkin olisi syytä panostaa enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan kuin jälkihoitoon.
Ihmisten kunnioitus arvoon, koskee kaikkia ja kaikilla tavoilla, aivan peruskäyttäytymistavoista lähtien.
Toisten kunnioituksessa yhdellä saralla on tullut nyky-yhteiskunnassa pakkia ja se on nuorten naisten suhtautuminen miehiin. Yhä suurempi osa naisista on käyttänyt suhteissaan väkivaltaa puolisoaan (mies) kohtaan. Väkivaltaa käyttäneiden mielestä se on ok, koska mies on vahvempi ja sen vuoksi miehen on väärin lyödä naista. Toivottavasti tutkimusten tulokset ovat tilastoharhaa, ei vallitseva ja leviävä ilmiö. Henkisen ja fyysisen väkivallan käyttö on väärin, keneltä tahansa.
Posted in Perheyhteisö, Yhteiskunta, oikeuskäytäntö | No Comments »
November 29th, 2009
Sofi Oksanen on ollut tapetilla mediassa enemmän kuin aiemmin, kommentoituaa suomalaisia Tanskan mediassa. En ole alkuperäiseen lähteeseen tutustunut – kuten ei varmaan 97 % muistakaan kommentoijista. Silti on ihan pakko kommentoida.
Suomalaisten unelma
Jos minulta joku ulkopuolinen kyselee unelmistani, se on juuri tuo klise punaisesta tuvasta ja perunamaasta järven rannalla keskustassa. Hyvien ystävieni ja muiden harvojen valittujen kanssa voin oikeasti keskustella unelmista omista ja muiden.
Eikö virolaissyntyinen Sofi voisi samalla ottaa selvää muiden kansojen perimmäisistä unelmista ja rankata ne järkevyys järjestykseen kun kerran pitää meidän unelmia jotenkin turhina ja halveksittavina. Uskon virolaisilla, saksalaisilla, tanskalaisilla ja kaikilla olevan omia unelmia. Unelmia tarvitaan ja niitä pitää olla.
Ei halveksuta toisten unelmia – ne eivät kuitenkaan ole meiltä itseltämme mitenkään pois.
Posted in Perheyhteisö, Yhteiskunta | No Comments »
October 4th, 2009
Hesarin mielipidepalstalla (3.10. C1) nimimerkki “Kuuma Pallo” kertoi miten hän oli eron jälkeen joutunut viikonloppuisin isän kotiin, jonka kanssa ei ollut koskaan asunut samassa taloudessa. Hieman ristiriitainen asia, mutta eipä siitä sen enempää. Hän kirjoitti myös miten hän koki joutumisen isän kotiin tuovan hänelle turvattomuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Varmaan näin onkin.
Mutta tietämättä lyhyttä kirjoitusta tarkemmin taustoista tai tilanteista, luulen ettei talo yksinään tuo turvallisuuden tunnetta. Turvattomuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa tuo varmasti enemmän se, kuinka läheiset aikuiset käyttäytyvät ja puhuvat asioista. Tässäkin tapauksessa olisi varmasti ollut mahdollisuuksia vanhemmilla tukea toisen vanhemmuutta teolla ja sanoilla, se varmasti olisi tuonut lapselle turvallisuuden tunnetta, ehkä vanhemmat eivät havainneet lainkaan tuota hylätyksi tulemisen pelkoa?
Jos vielä aikuisena kärsii ja kokee olevansa tuon kokemuksen takia liian kiltti tai muuta, nykytilanteensa on jo ymmärtänyt ja silloin on helpompi lähteä muuttamaan omia toimintatapojaan.
Olen kokenut olleeni myös liian kiltti – ero muutti minua siinä mielessä, ehkä vähän liikaakin. Nykyään on varovainen ettei tule hyväksikäytetyksi millään tavalla, valvoo omia etujaan aika tarkasti. Mikä omalta osaltaan on osittain surullistakin. Hyviä ja kilttejä ihmisiä tämä maailma kaipaa, ei ilkeitä hyväksikäyttäjiä. Valitettavasti nyky-yhteiskunta menee siihen suuntaan, että kilttejä on melkein luvallista käyttää hyväksi – mitä oli niin kiltti. Valitettavaa.
Posted in Perhe / elatus, Perheyhteisö, Yhteiskunta | No Comments »
September 21st, 2009
Hesarissa oli artikkeli ehkäisystä (HS 21.9. D1) jossa vertailtiin erilaisia naisten käyttämiä ehkäisykeinoja. Mainittiin myös vastuun siirtämisestä ehkäisystä miehille. Väestöliiton kyselyn mukaan suurin osa miehistä olisi valmiita ottamaan vastuun ehkäisystä.
Toisaalta samassa artikkelissa neljä naista tyrmäsi miesten ehkäisyn “Sitten mies voisi sanoa, että on ottanut pillerin, ja nainen kärsisi seuraukset”. Mutta tämähän on juuri kyse miesten kohdalla, paitsi, miehen ehkäisyn pettäessä naisella on vielä mahdollisuus ottaa katumuspilleri tai tehdä abortti – mitkä on miehen mahdollisuudet puuttua raskauteen kun naisen ehkäisy pettää? Ei mitään mahdollisuuksia. Kuinkahan paljon näitä tapauksia oikeasti on, luulen tiedossa olevan vain jäävuorenhuipun.
Tämä seikka vaatii muutoksia lakeihin elatuksesta. Olen jo aiemmin kirjoittanut mallista jossa määriteltäisiin päätökseen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien mukaan elatusvelvollisuuteen osallistumisesta.
Posted in Perhe / elatus, Perheyhteisö, Yhteiskunta, oikeuskäytäntö | No Comments »
September 6th, 2009
M. Jämsänen oli mukana tyttärensä synnytyksessä tammikuussa 2009, myöhemmin pari erosi, ex-tyttöystävä häippäsi lapsen kanssa ulkomaille. Tämän seurauksena hän on noussut barrikadeille saadakseen muutoksen Suomen Lakiin. Toivotan onnea ja menestystä. Kenenkään isän ei pitäisi joutua tällaisen oikeusmurhan kohteeksi. Elatusvelvollisuutta ja isyyttä koskevat lait eivät ole tätä päivää.
Toivottavasti näihin lakeihin saadaan edes jotakuinkin tasa-arvon mukaiset muutokset aikaan.
Jämsäsen blogi
Posted in Uncategorized | No Comments »
September 1st, 2009
Naimisiin mennessään yhä useampi aviopari tekee avioehdon. Siinä he määrittelevät onnensa kukkuloilla miten omaisuus jaetaan mahdollisen eron tullessa. Eikö lapset olekin tärkeämpiä kuin mammona? Miksi heidän varalleen ei ole erotilanteeseen vastaavaa sopimusta?
Eikö samantapaista huoltajuus- tai vanhemmuussopimusta olisi hyvä ottaa käyttöön jossa päätettäisiin miten eron tullessa huoltajuus jaettaisiin. Samalla otettaisiin kantaa kaikkeen siihen liittyvään, lapsilisien maksamiseen, elatusmaksuihin mitä kaikkea elatusmaksut kattaisivat, kaiken vai sovittaisiiko harrastus yms. kuluista erikseen. Silloin tulisi keskusteltua miten haluaisi mahdollisen eron tullessa ottaa osaa lasten kasvatukseen, asiat tulisi käytyä läpi silloin kun kaikki on hyvin. Kun sitten ero ehkä tulisi, katsottaisiin miten on asiat sovittu ja siitä lähdettäisiin liikkeelle. Toki muutoksia saattaisi tulla mutta ne käsiteltäisiin siltä osin uudelleen. Ei olisi kenttä aivan tyhjä mistä lähteä liikkeelle ja voi olla ettei erotilanteessa ole halua lähteä ruotimaan niin tarkkaan läpi, silloin kun on muutakin hoidettavaa.
Posted in Uncategorized | No Comments »